tiistai 24. huhtikuuta 2012

Jälkipeli II/12 on ilmestynyt


Jälkipeli II/12 on viimein ilmestynyt. Tässä osoitteessa jalkipelinnumerot.blogspot.com voit lukea html- ja mobiiliversion lehdestä.

Html-versio ei sisällä kaikkea lehden sisältöä, esimerkiksi Ajankohtaista-palstalla julkaistuja uutisia tai tulospörssiä. Jokaista juttua edeltää kuitenkin kuvakaappaus taitetun lehden vastaavista sivuista, ja sitä kautta voit kätevästi kuvaa klikaten tarkistaa puuttuvat jutut tai tarkastella muuten vain lehden ulkoasua. Tämän takia ensisijaisesti suositellaan, että lehti luetaan flash/pdf-mutoisena. Pdf-tiedoston voit myös tallentaa itsellesi.

Lisää tietoa Jälkipelin sivuilla, osoitteessa www.elisanet.fi/hamy/nrot/.


Lue Jälkipeli I/12 (flash, 1,72 Mt)  (HUOM! Kääntääksesi sivua, klikkaa sivun alakulmaa)
Lue Jälkipeli I/12 (.pdf, 1,89 Mt)
Lue Jälkipeli I/12 (mobi)


Muista myös

Pudotuspelit 2012, pudotuspelit2012.blogspot.com
Jälkipelin kuvat, kesakoris.kuvat.fi
Jälkipeli Facebookissa, fb.com/jalkipelilehti



Pääkirjoitus: 23.4. Vanha murtuu, uutta rakennetaan





Korisliigan pudotuspeleissä pelaa tällä hetkellä kolme mestarikandidaattia. Kataja on voiton päässä toisista perättäisistä finaaleista. Bisons ja Pyrintö ovat molemmat voittaneet toisensa vieraissa.

Jälkipeli I/12 paneutuu mestarisuosikki Katajan kauteen. Ei liene epäselvää, että tällä kaudella on Katajan paras mahdollinen tilaisuus voittaa kauan himoittu Pantteri-patsas. Jared Newsonin, Petri Virtasen, Sami Lehtorannan ja Jukka Toijalan joukkue voitti Vilppaan 3-0 ja samoin näyttäisi käyvän Torpan Poikien kanssa.

Haastajiksi ilmoittautuvat Nilan Bisons ja Pyrintö. Biisonilauma hämmästytti kaikkia rynnistämällä ensimmäisellä liigakaudella sarjakakkoseksi. LrNMKY tallaantui tehokkaasti 3-0, mutta nälkäiset veteraanit Tampereelta antavat hanakan vastuksen yritteliäälle joukkueelle.

Viimeisimmän kohtaamisen myötä Bisons on hivenen avausta itseluottavaisempi. Toisaalta toinen ottelu on ollut halki Pieti Poikolan päävalmentaja-ajan haasteellinen Pyrinnölle. ”3PEAT!” kaikuivat huudot jo Pyrinnön juhliessa toista perättäistä mestaruutta. Silloin Pyrintö oli marssinut läpi Hongasta ja Uudenkaupungin Korihaista. Kunnollinen vastustaja asettui poikkiteloin vasta Joensuussa.

Poikola on puhunut kauden huipennuksen lähestyessä työn ja tuloksen kausaalisuhteesta. Nyt päävalmentaja puhuu suunsa puhtaaksi Korisliigasta, Pyrinnöstä ja neljän hienon vuoden jälkipeleistä. Jälkipeli toivottaa Poikolalle hyvää jatkoa elämän monenlaisille retkipoluille!

Joensuun Kataja lähtee ensi kaudella tavoittelemaan kansainvälistä menestystä. Toivottavasti tämä haaste pitää esimerkiksi Newsonin itärajalla ensi kaudellakin. Hallitsevan mestarin matka katkesi ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Europelit on tiukka paikka mutta hieno kokemus lähtijälle. Menestystä siivittämään Kataja kaipaa kipeästi kotimaan mestaruutta.

Loimaalla rakennetaan kestomenestyjää, mikäli Greg Gibsonin sanoihin on uskomista. Kummisetä Aleksi Valavuoren temppuilut joukkueen ympärillä ovat vain pintakiiltoa ja jäävuoren huippua. Junnutyö on hyvällä mallilla ja yleisö on löytänyt paikkansa veräjän reunoilta. Jeb Ivey on jo kiinnitetty Loimaalle tulevaksi liigakaudeksi, mikä ilahduttaa niin Iveyn perhettä kuin paikallista korisyleisöä. Loimaan menestystarina on mukavaa nähtävää ToPon ja Namika Lahden taloussotkujen vastapainona.

Uutta rakennetaan myös Tampereella. Vielä on aikaista puhua ensi kaudesta, mutta yksi on ainakin varmaa: Ville Tuominen ottaa menestysjoukkueen haltuunsa. Tuomista ei vielä tässä lehdessä ehditä päästää ääneen, mutta aika näyttää, millaisia asioita BC Nokiaa tällä kaudella valmentanut nuori koutsi tuo peliin – ja millaisen joukkueen peliin.

Jälkipelin julkaisu viivästyi


Jälkipeli I/12:n oli tarkoitus ilmestyä jo 15. huhtikuuta eli reilu viikko sitten. Valitettavasti kiintolevyrikon vuoksi valmiista lehdestä pääsee nauttimaan vasta nyt.

Viivästyksen vuoksi jotkin lehden artikkeleista sisältävät aika paljonkin vanhentunutta tietoa. Esimerkiksi Bisons - LrNMKY -sarja on pelattu (s.8) ja Kataja pelaa kotipelinsä jäähallissa (s. 18).

Ikävästä viasta selvittiin säikähdyksellä. JP suosittelee lämpimästi vastaavissa tilanteissa turvautumaan Tietokonehuolto Teknotaikureiden (teknotaikurit.fi) puoleen vastaavissa tilanteissa

Harjulan pelit jatkuvat nyt pudotuspeleissä



Moni muistaa Joni Harjulan pudotuspelien haamuheitoista ja jäätävistä ratkaisuista. Tällä kaudella takamies hyppäsi edustusjoukkueesta kuitenkin yhden sarjatason alemmaksi Pyrinnön kakkosjoukkueeseen. Siellä Harjula teki uransa komeimmat tilastorivit. Nyt 1-divisioonakauden päätyttyä pelit jatkuvat tuttuun tapaan edustusjoukkueen kanssa pudotuspeleissä.

Vähemmän töitä, enemmän pelejä

Vielä pari vuotta sitten Joni Harjula pohti tossujen ripustamista naulaan. Viime keväänä Pyrinnön pudotuspelikevään jatkuttua toukokuun puolelle asti Harjula tunsi itsensä väsyneeksi.
  - Minulla oli töitä aika paljon viime keväänä ja oli todella rankkaa treenata ja pelata edustusjoukkueen kanssa samaan aikaan. Päätin silloin, etten sellaiseen rumbaan lähde uudelleen, hän kertoo.
  Pyrintö II sopii hyvin paitsi nuorien pelaajien pelituntuman saamiseen myös taitavien pelaajien pelikosketuksen säilyttämiseen. Näin ollen sopiva joukkue löytyi Harjulalle läheltä.
  - Divarijoukkueen treenaaminen ja peli kerran viikossa, pitkä joululoma sopivat aika hyvin siviilityöhöni. Nyt perheenlisäyksen myötä vähensin töitä ja sitä kautta saatoin tulla mukaan edustusjoukkueeseen.
  - Levon ja treenin suhde oli tosi hyvä, sopiva meikäläiselle.

Hurjimmat minuutit

1-divisioonassa Harjula pelasi uransa kovimman kauden. Pistekeskiarvo 18,6 oikeuttaa hänet koko sarjan tehokkaimmaksi suomalaispelaajaksi. Edelle pistevertailussa mahtuu 14 vahvistusta. Harjula sai joukkueessa vastuuta ja luottamusta. BC Jyväskylän kaatuessa yli 20 pisteellä Harjula teki ennätyspisteensä, 31 pinnaa.
  - Nautin ihan älyttömästi pelaamisesta. Meillä oli paljon nuoria jätkiä, ja pääsimme aika paineettomasti pelaamaan koko kauden. Loppukautta kohti emme enää tyytyneet vain siihen, että lähdemme pelaamaan, vaan olimme monessa ottelussa ennakkosuosikkeja, Harjula kertoo.
  Keskimäärin Harjula pelasi 32 minuuttia ottelua kohti yhteensä 17 matsissa.
  - En ole varmaan edes junnuna päässyt pelaamaan noin hyviä minuutteja, joten nautin kyllä vastuusta, hän hämmästelee.

Pudotuspelejä on jo odotettu

Harjula hyppäsi edustusjoukkueeseen mukaan vasta parin viimeisen kierroksen ollessa käynnissä. Ero kahden sarjatason välillä on ilmeinen.
  - Korisliigassa joka joukkue on astetta kovempi. Monella divarijoukkueella on aika hyvä aloitusviisikko, mutta penkillä ero Korisliigaan jo näkyy.
  Nyt Joni Harjulalla on ollut jokunen kierros ennen pudotuspelejä aikaa sopeutua uudenlaiseen rytmiin.
  - Tuttuja kuvioitahan nämä ovat, koska olen treenannut edustusjoukkueen kanssa pitkin kautta. Pelitempoon pääsemisessä kestää hetken aikaa. Vaikka treeneissä mennään lujaa, divaria nopeampaan pelitempoon on hidasta sopeutua, hän sanoo.
  Harjula on päässyt kentälle tuomaan virtaa kauden ratkaisupeleissä. Niitä onkin jo odotettu.
  - Pudotuspelejähän odotetaan koko kauden. Niitä vartenhan tässä pelataan 40 runkosarjaottelua, hän toteaa.
  Joni Harjula ei aio lyödä pelikenkiään hyllylle vielä tämän kevään jälkeen, mutta suunnitelmat jatkon suhteen ovat vielä avoimet.
  - Jatkan pelaamista, mutta siitä, millä sarjatasolla, en sano vielä yhtään mitään, hän kuittaa.

Tuovi vs. Gibson: Lappeenrannasta lääkettä biisonikuumeeseen?




Korisliigan puolivälierissä toisistaan ottaa mittaa kaksi nuorta ja innokasta valmentajaa, jotka molemmat valmentavat ensimmäistä kertaa Korisliigan pudotuspeleissä. Greg Gibson nosti viime keväänä LoKoKon Korisliigaan ja johdatti joukkonsa nyt runkosarjan kakkossijalle. Lassi Tuovi, 25, on Korisliigan yksi kaikkien aikojen nuorimmista päävalmentajista. Debyyttikautensa huipennukseksi Tuovin LrNMKY taisteli itsensä seitsemännelle sijalle – ja täysillä mukaan pudotuspeleihin.

Loimaan täydeltä biisonikuumetta

Loimaan Nilan Bisonsin ensimmäistä liigakautta voi hyvällä omatunnolla sanoa historialliseksi. Tähdenlentoja on nähty enemmän kuin riittävästi: joukkue nousee, kasaa keskinkertaisen nipun ja palaa yhden tai kahden kauden pyristelyn jälkeen 1-divarin puolelle. Näin ei käynyt Loimaalla.
  LoKoKosta tyylitietoisempaan Bisons-asuun sonnustautunut joukkue hankki hyviä pelaajia kuten Jeb Iveyn ja Martin Zenon. Kokoonpanoa täydentämään tulivat kokeneet vahvistukset Clifton Jones, jolla on myös Suomen kansalaisuus, ja Ryan McDade. Myöhemmin keväällä joukkueeseen liittyivät Michael Nunnally ja lahtelainen Ville Mäkäläinen. Gibsonin taitoja epäiltiin, mutta ilmeisesti suotta.
  Loimaan Nilan Bisons rynnisti runkosarjan kakkoseksi ja synnytti mennessään varsinaisen punaisen biisonibuumin Loimaan kotisaliin.
  - Se kertoo paljon organisaatiostamme, jossa on tehty kaikki mahdollinen menestyksen eteen hyvien pelaajien hankkimisesta alkaen, Gibson analysoi.
  Liikaa ei voi myöskään korostaa kannatuksen asemaa kovien joukkueiden ryydittämässä Korisliigassa.
  - Meillä on ollut todella hyvä taustatuki faneiltamme Korisliigaan nousemisesta alkaen. Se on kantanut meidät yli runkosarjan. Toiseksi suuri kiitos kuuluu pelaajillemme.
  - Meillä on hyvä yhdistelmä hienointa koskaan näkemääni johtajuutta ja kokemusta Korisliigasta. Fanit, taustaryhmä ja pelaajat tahtovat kaikki samaa: voittaa, päävalmentaja ilakoi.
  Bisons saa ison edun kakkostilastaan pudotuspelien edetessä. Sillä on kotietu välieriin asti. Gibsonin mukaan Loimaa ei tule olemaan helppo paikka pelata vastustajalle.
  - Me toivomme, ettei se ole kovin ystävällinen paikka – tietysti positiivisessa hengessä. Uskon faniemme odottavan innolla. Voittaminen tuo enemmän biisonikuumetta. Kannattajamme aktivoituvat varmasti entistä enemmän, mikäli menestymme, hän sanoo.
  Tällä hetkellä koutsin pyyntö tuleekin tarpeeseen: Loimaalla pelattavat lentopallon pudotuspelit ovat osittain täyttäneet loimaalaisen penkkiurheilukansan kiintiötä.

Suunta näytetään tiistaina

LrNMKY ja Nilan Bisons ovat pelanneet keskinäiset ottelunsa 2-2. Lassi Tuovin mukaan etenkin viimeinen voitto on ollut tärkeä mentaalinen apu tulevia pelejä ajatellen.
  - Ennen kaikkea se, että me voitimme viimeisen ottelun Loimaalla, antaa meille itseluottamusta. Uskoisin, että sarjan suunta näytetään ensi tiistaina, kun sarja alkaa Loimaalla. Koko joukkueella on hyvä fiilis mennä sinne, koska tiedämme voivamme onnistua siellä kuten viimeksikin, hän muistuttaa.
  Sarjataulukolla joukkueiden ero on paljon suurempi kuin kentän puolella. Sen tietää Tuovi joukkoineen mutta myös Gibson.
  - Lappeenranta on hyvä koripallojoukkue. He heittävät hyvin, Pasi Riihelä on hyvä johtaja. Meidän täytyy ponnistaa valtavasti voittaaksemme sarja. He eivät ole suosikkivastustajamme. Lisäksi heillä ei ole mitään pelättävää, vaan ainoastaan voitettavaa tämän sarjan suhteen. Luotan kuitenkin pelaajiimme ja omiin taitoihini. Me olemme valmiita pelaamaan tiistaina, Gibson vakuuttaa.

Kokeneiden pelaajien kamppailu

Lassi Tuovin tulokaskausi on ollut opettavainen sanan joka merkityksessä. Vaikka vaihtopenkki on tullut Tuoville tutuksi, on päävalmentajan työ näyttänyt omat tuntemattomat haasteensa. Viimeisimmässä Kori-lehdessä nuori koutsi kertoo välillä stressanneensa asioista, joihin ei ole itse voinut vaikuttaa. ”Jokainen päivä on tutkimusmatka. Joka päivä täytyy pystyä aistimaan, oppimaan tai kyseenalaistamaan jotain”, Tuovi muotoilee.
  Tuovi sanoo, että runkosarja vilahti nopeasti ohi. Nälkää jäi.
  - Kyllähän pudotuspelit oli meille selkeä tavoite. Vaikka tuli ylä- ja alamäkiä, se kiilsi koko ajan silmissä. Nopeus tuli siitä, että huomasimme yhtäkkiä sen olevan mahdollista ja myöhemmin todellista. Ajankulua ei huomaa onnistuneessa projektissa.
  Jos Loimaalla Jeb Ivey on valmentajan oikea käsi, Pasi Riihelä on ollut sitä itärajan tuntumassa.
  - Pasi on kapteenina muutenkin sitonut tätä joukkuetta yhteen. Hän osaa johtaa joukkuetta omalla tavallaan silloin, kun sitä tarvitaan ja toisinaan valmentajienkin huomaamatta. Pasi tietää arvonsa ja hänen taitonsa varmasti korostuvat seuraavien viikkojen aikana, 11 vuotta Riihelää nuorempi Tuovi kuvailee luottomiestään.
  Myös Gibson pitää kokeneiden pelaajien tukea tärkeänä, kun tosipelit ovat valmentajalle uusi kokemus.
  - Moni näistä kavereista on ollut kovissa ja isoissa tilanteissa aiemmin. Valmentajana minulle suuri haaste oli joukkueen nostaminen Korisliigaan, joten olen itsekin ollut paineen alla, kun meidän täytyi voittaa viides pelimme, Gibson sanoo.
  Tuovi aikoo asettua jälleen oppilaan asemaan. Hän ei halua olla kokeneiden pelaajien tiellä pudotuspeleissä.
  - En aio viedä pelaajilta omalla toiminnallani mahdollisuutta voittaa, vaan pyrin pysymään pitkälti samassa konseptissa kuin runkosarjassakin enkä tee turhia muutoksia, hän huomauttaa.


Loimaalla rakennetaan pitkäkestoista menestystä

Joukkueet ovat tänä keväänä olleet innokkaita kertomaan jo tulevan kauden suuntaviivoista. Kataja julkaisi Antti Kanervon ja päävalmentaja Jukka Toijalan jatkosopimukset sekä kertoi lähtevänsä ensi syksynä eurokentille. Tampereen Pyrintö julkisti uuden valmentajansa nimen: Ville Tuominen jatkaa Pieti Poikolan työtä ensi kaudella. Ensimmäisenä ehti kuitenkin Nilan Bisons. Se kertoi sitouttaneensa Jeb Iveyn kahdeksi vuodeksi biisoniunivormuun.
  Päävalmentaja Greg Gibson on tyytyväinen joukkueen tekemästä jatkosopimuksesta. Hän näkee isomman kuvan yksittäisen jatkosopimuksen takana.
  - Olemme vasta alussa. Tämä on paras aika koskaan luoda pohjaa tulevalle loimaalaiselle koripallolle. Meillä on hyvä junioriohjelma, jossa on paljon lapsia. Työtä on paljon tehtävänä. Jeb Iveyn kaltaiset pelaajat ovat hyviä roolimalleja ja esikuvia nuorille, hän sanoo.
  Alkusyksyn innokkuuden piikkiin menevistä pienistä ylilyönneistä huolimatta Loimaalla tehdään selkeästi pidemmän aikavälin projektia. Joukkue solmi jatkosopimuksen myös Matti Nuutisen kanssa. Kaikesta päätellen sarjanousijan menestys ei jää yhden kauden ilmiöksi.
  Gibsonin jatkosta ei ole vielä tietoa. Huhupuheet liikuttelivat valmentajaa jo Tamperettakin kohti, mutta paikan täyttikin odotetusti Tuominen.

Biisonilauma yrittää tallata tamperelaiset välierissä




Joukkueiden ensimmäinen kohtaaminen tarvitsi ratkaisuun yhden ylimääräisen viisiminuuttisen. Sen myötä kokeneempi Pyrintö kaappasi kotiedun itselleen luvuin 87-93 (42-45, 83-83). Bisons kuitenkin ylsi toisessa ottelussa tarpeelliseen vierasvoittoon. Sarja jatkuu keskiviikkona, jolloin Pyrinnön on jälleen pystyttävä vastaamaan huutoon.


Loimaan biisonilauman välieräavauksessa ei vielä nähty sitä parasta Bisonsia. Maajoukkuetason heittäjä Mikko Koivisto oli kentällä kuumeisena, mikä näkyi umpisurkeana suorituksena. Koiviston paikkasi hyvin kuitenkin jopa hivenen yllättävä pelaaja, Eero Aaltonen. Aaltonen kantoi raskaan vastuunsa 18 pisteen veroisesti. Myös vapaaheittoviivalta Bisons olisi voinut saada tarvittavat pisteet kasaan: 20 heitosta upposi vain seitsemän. Esimerkiksi Ryan McDade kävi viivalla kymmenen kertaa, mutta heitti vain neljä sisään. Vaikka Martin Zeno viipyi kentällä 42 minuuttia, hän pelasi alle oman tasonsa, 13 pistettä ja 13 levypalloa. Osittain Bisonsien kotitappio voidaan lukea pitkän pelitauonkin piikkiin. Pyrinnöllä on alla viidenteen matsiin venähtänyt puolivälieräsarja ja sen perintönä kova voitonnälkä. Pieti Poikola sanoi välieräpaikan ratkettua, että Pyrintö kuittasi viidennellä pelillä kolme harjoitusta. Viimeisessä pelissä Poikola pääsi taktikoimaan ja hiomaan strategioitaan. Kyllä tiukka kotiottelu aina enemmän voitonnälkää ruokkii kuin kolme treeniä.

Aivan toinen asia on se, kuinka Pyrinnön vanhojen ukkojen kunto kestää. Ipe Rantasen kynästä suhahtaisi varmasti kauden loppuun asti blogeja, mutta muun muassa Damon Williams on viettänyt kentän puolella monen monta minuuttia. Williams itse kuittasi pitkät pelit vain innostuksella: ”Haluan pitää hauskaa joka pelissä. Viime keväänä pelasimme kaksi lyhyttä sarjaa, ja siten saimme pitää vähemmän aikaa hauskaa. Minulla on kausia ja pelejä aina vain vähemmän jäljellä ja siksi haluan pitää hauskaa niin pitkään kuin mahdollista.” Toki puolivälieräsarja näkyy väsymyksenä, mutta ei vielä välierien alussa. Williamsin uhoamisesta huolimatta Pyrinnön etu olisi pitää Loimaan-pysähdys mahdollisimman lyhyenä välietappina ennen finaaleita.

Pyrinnön voittamisen taito tuli ratkaisevana elementtinä jatkoajalla mukaan. Antero Lehto teki jatkoajalla
kuusi kovaa pistettä, joihin biisoneilla ei ollut juuri vastaan tyrskähtelemistä. Kun kotijoukkueen heitto takkusi jopa kotisalissa, Damon ja kumppanit saivat metakasta vain lisää intoa. Pyrintö on tottunut tiukkoihin
paikkoihin – viimeksi ottaessaan pakkovoiton KTP:sta. Hallitseva mestari ei aio luopua Pantterista vielä.

Toisessa ottelussa Pyrintö oli selkeästi heikompi joukkue: Damon Williams jäi Mihailo Pavicevicilta lainattujen oppien myötä 19 pisteeseen ja 10 levypalloon. Ratkaisijana biisonilaumalta oli tällä kertaa Matti Nuutinen, joka takoi uransa komeimman pistesaaliin, 39 täppää. Poikola myönsi ottelun jälkeen Bisonsin ansainneen voittonsa. Pyrinnön on pystyttävä kehittämään peliään jälleen uudelle tasolle. Prosnettipalloon turvautuen Pyrintö tulee jäämään muuten jalkoihin.

Jos vanhat merkit paikkansa pitää, sarjassa pelataan vielä perjantainkin jälkeen. Pyrintö ei todellakaan saa finaaleihin paraatimarssia - jos paukut riittävät sinnekään asti. Finaalipaikka on ensi kertaa katkolla perjantaina toiselle joukkueista. Ratkaiseva ottelu pelataan viimeistään sunnuntaina 29.4.

Bisonsin vahvuudet ovat puolustuksessa ja koko kauden kantaneessa heittopelissä sekä huippuyksilöissä, kuten Jeb Ivey ja Koivisto.


Harrastuspohjalta mutta ammattimaisella asenteella




Antti Sarhela levyineen on olennainen osa ottelutapahtumaa jokaisessa Pyrinnön kotiottelussa. Ulkopuolisen silmään Sarhela istua nököttää jonon jatkona toimitsijapöydässä. Hän kuitenkin näppäilee läppärinsä takaa musiikit ja ääniefektit peliin ja tauoille. Illan tullen Sarhelaa nähdään ja kuullaan Mansen yöelämässä dj Nuorena Seppänä. Koripallo on Sarhelalle rakas harrastus ja mukavaa hauskanpitoa keväästä talveen.

Takaisin hyvän harrastuksen pariin

Antti Sarhela aloitti koripallon ala-asteikäisenä Raholan Pyrkivissä ja jatkoi hyvää harrastusta sittemmin Tampereen Pyrinnössä A-poikaikään asti.
  - Siinä vaiheessa porukka kuitenkin hajosi, kuten tavallisesti käy. A-pojissa pelatakseen täytyy olla jo aika hyvä. Itsekin pelasin vain muutaman SM-sarjan ottelun ja alempaa sarjatasoa. Pidin sen jälkeen useamman vuoden taukoa ja aloitin pari kautta sitten RaPyssä, hän kertoo.
  Jalat vetivät takaisin saliin, ja jatkamaan kolmosdivaria pelaavassa kaveriporukassa.
  - Kävin muutamissa höntsyissä ja aloin lopulta käymään siellä monta kertaa viikossa. Veli pelaa samassa joukkueessa. Joukkue on kasattu veljen vahan joukkueen ympärille ja nyt se on kerännyt muitakin vanhoja koripalloilijoita Tampereelta.
  Koris on Sarhelalle ykköslaji.
  - Jotain urheilua pitää harrastaa ja koris on aina ollut se ykköslaji, vaikka on tullut jalkapallosta ja tanssista lähtien muutakin harrastettua, hän kertaa.
  Nyt kausi päättyi nilkkavaivoihin, mutta ensi kaudella mies nähdään jälleen kentän puolella.
  - Niin kauan kuin pystyn juoksemaan, hyppäämään ja heittämään, aion harrastaa. Jos ei tästä nauttisi, en jaksaisi pelata.
  Kesätreenit käynnistyvät jälleen, kunhan vain lumet sulavat alta pois.
  - Pelaaminen vaatii aina kymmenen äijää, mutta kun Koulukadun naapurissa asun, on helppoa käydä vähän heittelemässä, Sarhela suunnittelee.
  Koulukadun kenttä on kiistatta Tampereen legendaarisin ja myös yksi suosituimpia paikkoja auringonlaskun sävyttämälle höntsäilylle.
  - Heti kevään koitettua tulee varmasti taas viihdyttyä sielläkin. Viime kesä oli omalta osaltani vähän hiljainen työkiireiden takia. Toissa kesänä vanhan joukkuekaverin kanssa tuli käytyä kolme neljä kertaa viikossa. Kun saa tyylikkäästi aurinkoa ja hyvän hien päälle, on mukava jatkaa päivää, lajin pariin salissakin palannut Sarhela summaa.

Tuttuja pelaajia kentällä

Nuori mies on tuttu näky Pyynikilläkin. Junnuna moppipojan vastuullista virkaa hoitanut Sarhela viihtyy tätä nykyään pääosin toimitsijapöydän takana soittohommissa.
  - Pyynikillä olen käynyt niin kauan kuin muistan. Olen nähnyt Damonin ja Darrel Watersin pääsemisen finaaleihin Honkaa vastaan. Pyynikillä on tullut nähtyä monet pelit, tämä muistelee.
  Välillä dj astuu ulos roolistaan ja pyytää jotakuta tuuraajaksi, jotta voi itse nautiskella katsomon puolella ottelusta.
  - Välillä on tullut pyydettyä joku nuorempi kaveri soittamaan ja samalla on voinut antaa vähän neuvoja tällekin. Pudotuspeleissä saa taas nähdä, miten kestää oman jännityksen kanssa. Jokusen kerran on tehnyt mieli nousta seisomaan ja taputtamaan jollekin suoritukselle, kunnes on muistanut olevansa töissä, Sarhela virnistää.
  Kausaria on rei'itetty niin hyvinä kuin huonoinakin vuosina. Pitkään seurannut katsoja tyrmää puheet bandwagonin mukanaan tuomista faneista.
  - Jotkut väittävät, että samat naamat eivät ole käyneet ennen menestystä, mutta se on aivan väärä luulo. Uusiakin katsojia on tullut menestyksen myötä, mutta olemme me samat vanhat naamat näkyneet siellä aiemminkin.
  Pyrinnössä pelaa kuitenkin paljon Sarhelalle tuttuja pelaajia.
  - Koripalloa on mukava seurata oli se sitten mestaruustaistelua tai Pyrinnön kakkosjoukkueen taistelua 1-divisioonassa, kun joukkueissa on paljon tuttuja kavereita. Pieti Poikolan tiedän kovaksi taktikoksi jo omilta B- ja A-junnuvuosilta. Olin loppukesästä soittamassa Joni Harjulan häissä. Kennyn ja Antwinen kanssa käymme aina silloin tällöin yhdessä ulkona, hän kertoo.

Kaikki alkoi limudiskosta

Mutta miten kolmosdivarin koripalloilija on päätynyt esimerkiksi Miamin levyjä soittamaan? Ei liene yllätys, että koriksella on osansa tässäkin tarinassa.
  - Olin 15-vuotias nuori poika ja tuli käytyä Länsi-Tampereen nuorisotaloilla pyörittyä kavereiden kanssa. Limudiskoissa yksi vanhempi nuorisotyöntekijä kysyi, haluaisinko soitella. Hän oli pitkän linjan dj, soittanut 10 vuotta levyjä, ja alkoi opettaa minua ja kertoi niksejä, Sarhela muistelee.
  - Tässäkin koripallo on aika isossa roolissa. Ensimmäinen keikkani baarissa oli Tommi Leinon järjestämissä bileissä. Hänet tunnen veljeni kautta, joka tuntee Tommin koripallopiirien kautta. Koko ajan tuli tehtyä enemään keikkaa ja menin virran mukana.
  Sarhelalla on kerrottavanaan mukava, tunnelmallinen tarina, jossa onnekkailla sattumilla on omat paikkansa.
  - Olen jälkeenpäin miettinyt sitä, jos en olisi veljen kautta tuntenut bileitä järjestäviä ihmisiä, olisinko ikinä päässyt limudiskoista seuraavalle tasolle. Olisiko kenties ollut erilainen reitti tähän päivään? Hyvä kuitenkin, että kaikki meni niin kuin meni.

Kennyltä toiveita

Pyynikin korismatseissa Sarhela valitsee monipuolista musiikkia soittolistalle, koska kuulijakunnassa on kaiken ikäisiä ihmisiä. Pyrinnön peleissä voi kuulla muun muassa Michael Jacksonia.
  - Jos esimerkiksi tulee jokin uusi hyvä hitti, soitan sen mielelläni. NBA-otteluita katsellessa saan aika hyviä vinkkejä uusiksi kappaleiksi. Minulla on yksi soittolista, jota aika usein soitan peleissä, dj avaa idea-arkkuaan.
  - Musiikki kuuluu peleihin ja luo tunnelmaa, mutta ei sitä pidä ottaa silti liian vakavasti.On mukava olla soittamassa peleissä, kun näkee ottelun läheltä ja kuulee, mitä valmentajat puhuvat. Jos vertaa ottelua ja baarikeikkaa, mietin baarikeikalle biisejä, mutten tee mitään valmiita listoja. Totta kai pitää kuitenkin olla se kappale ja tietää, mihin väliin sen tiputtaa. Liikaa ei pidä kuitenkaan miettiä tai menee juju koko jutusta, tämä vertailee.
  Sarhela saa toisinaan myös biisitoiveita.
  - Vahvistuksilta ja etenkin juuri Kennylta tulee biisitoiveita. Pyrin niitä toteuttamaankin, koska onhan se mukavaa nähdä Kennyn nyökkäävän päätään ja naureskelevan sen päälle omaan tuttuun tyyliinsä, Sarhela kertoo.
  - Minua on kehuttu siitä, että osaan aika hyvin kuunnella, mitä pitää soittaa milloinkin. Aika usein vierasjoukkueenkin jenkkivahvistukset pitävät musiikista. Karhun Clevin Hannah tuli oikein kehumaankin, että on mukava tulla Pyynikille, kun soi hyvä musiikki.
  Esimerkiksi vapareiden yhteydessä hallissa kajahtaa usein komea urkusoundi, joka on Sarhelan mukaan päässyt Punakaartin suosikiksi.
  - Dj Preal eli Perttu Tuomaala teki ne viime kauden alussa. Niistä tulee ihan hyvää säväytystä, vaikkei ylätasanteella urkuja livenä soitetakaan, Sarhela kertoo.
  Antti Sarhela kannustaa muitakin seuroja panostamaan musiikkiin ja päivittämään ottelutapahtuman kulmakiven 2000-luvulle. Pelkkä play-napin painaminen puoliajalla ei riitä.

10 vuotta Nuorta Seppää täyteen

Antti Sarhelalla on kymmenen vuoden kokemus dj:n hommista. Näinä vuosina on tullut nähtyä paljon yöelämää paitsi Tampereella myös Helsingin vapaa-ajanviettoympyröissä. Yleisö on vaihtunut ja musiikkimaku muuttunut, mutta ravintolakulttuuri on säilynyt samanmoisena.
  - Ihmisten musiikkimaku on muuttunut. Kun aloitin, kuuntelin vain hiphopia ja house-musiikkia. Silloin niin yleisö kuin itsekin pidettiin vain hiphopista. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän musiikkimakuni on laajentunut. Ihmistenkin musiikkimaku on laajentunut ja olen pystynyt sopeutumaan siihen hyvin, hän kertoo.
  Kevät tekee tuloaan. Kesällä on jälleen keikkaa tarjolla. Ja keikkaa Sarhela aikoo tehdäkin.
  - Kesällä ihmiset istuvat terasseilla ja liikkuvat enemmän. Pidän Tampereen kesästä ja ajattelin vetää tämän kesän ainakin täysillä. Levyjen soittaminen tuntuu hyvältä, hän sanoo.
  Sarhela tekee dj:n hommia vain sivutyönä. Ensimmäisen tarjouksen ohjelmatoimistosta ja Helsinkiin muuttamisesta hän sai jo 18-vuotiaana. Keikkailun ja vapaa-ajan kanssa joutuu välillä tekemään valintoja. Viikolla Sarhela saa kuitenkin unirytmin kurottua kiinni. Viikonloppuna jaksaa taas olla seremoniamestarina.
  - Olen kuitenkin itse päättänyt, että jos vapaapäiviä on liian vähän, pitää höylätä keikkakalenteria reippaasti. Viikolla ehtii kuitenkin nukkumaan. Tiedän kollegoita, jotka tekevät paljon keikkaa, viidestä kuuteen viikossa, se tuntuu varmasti raskaalta. Kesällä viiden keikan putken jälkeen tuntui takki aika tyhjältä, eikä tehnyt mieli soittaa hetkeen.
  Välillä Sarhela on tarvinnut taukoakin. Viimeksi vuonna 2008 hän kertoo pitäneensä puolen vuoden tauon levynpyörityksestä.
  Sarhelan työnä on soittaa muiden musiikkia. Samalla hän mainostaa ilmaiseksi monta artistia yhden keikan aikana. Tästä hän joutuu kuitenkin itse maksamaan. Tähän pitäisi Sarhelan mukaan herätä laajemmin.
  - Meidän esiintyvien artistien, jotka soitamme toisten artistien musiikkia, ei pitäisi maksaa mitään Gramexja, meidän pitäisi saada kappaleet ilmaiseksi käyttöömme. Jos soitamme ravintolassa tai urheilutapahtumassa jonkin kappaleen, promoamme sitä samalla. Onko parempaa mainosta kuin kappaleen soittaminen baarissa tai tapahtumassa? Meidän täytyy maksaa vuosittaisia Gramex-maksuja siitä, että mainostamme muiden kappaleita ilmaiseksi, sanoo Sarhela, jonka omat luvat ovat kuitenkin kunnossa.
  - Artistien pitäisi antaa promootiokappaleita dj:ien soitettavaksi. Levy-yhtiöiden pitäisi tulla tässä vastaan. Kynnys soittaa uusia kappaleita olisi matalampi, jos saisin soittaa uusia kappaleita ilmaiseksi.
  Nyt takana on kymmenen vuotta dj:n hommia ja tänä keväänä dj Nuori Seppä viettää ansaittua 10-vuotistaiteilijajuhlaa. Itse kekkerit ovat vasta hahmotelman asteella, mutta tarkoituksena olisi kutsua vuosien varrella tutuksi tulleita tiskijukkia soittamaan yhdessä, tietysti kakun kera juhlistaen.
  Asenne on kohdillaan:
  - Teen tätä harrastuspohjalta, mutta ammattimaisella asenteella, Sarhela vakuuttaa.

Katajan kausi





Jukka Toijala.
Petri Virtanen.
Jared Newson.
Sami Lehtoranta.
Vain yksi kotitappio.
Sarjan paras vierasjoukkue.
Viime kaudelta yhtenäinen joukkue.
He ovat valmiita voittamaan ensimmäisen mestaruutensa.



Syyskausi tuotti voittoputken ja ainoan kotitappion

Viime keväänä Joensuun Katajan Pantteri-jahti suli hallitsevan mestarin Tampereen Pyrinnön kotisaliin, kun joukkueiden viimeinen kohtaaminen tuotti kotikultaa luvuin 80-57 (33-14). Nyt Kataja on varmistanut asemiaan hieman paremmin, sillä runkosarjan voittajana se pitää kotiedun Joensuun Areenalla joka sarjassa. Katajaa ei pysäytä tällä kertaa mikään. Hopeakalusto saattaa saada vihdoin kultaa kaverikseen.

Katajan menestys pedattiin viime kaudella. Nykyisestä joukkueesta yhdeksän taisteli viime kaudella mestaruudesta joensuulaisrivistössä. Uusina Katajaan ovat tulleet B.A Walker vahvistamaan takakenttää ja Jeremy Price viime kauden laituri Jason Conleyn tilalle. Lisäksi edustusjoukkueeseen on liittynyt nuori Johannes Lasaroff (synt. 1995). Kuitenkin joukkueen rungon perustukset ovat samat: Petri Virtanen, Ilpo Pehkonen, Juho Nenonen, Jared Newson ja Sami Lehtoranta ovat jälleen isossa roolissa Katajan jahdatessa mestaruutta. Viime kauden miehistöstä Matias Ojala siirtyi Lappeenrantaan. Jason Conley ja Darren Fells vaihtoivat niin ikään maisemaa.

Pienten alkukauden takkuilujen jälkeen Kataja voitti 12 runkosarjaottelua putkeen. Hävittyään Pyynikillä Pyrinnölle suhteellisen selvin luvuin joensuulaiset petrasivat voittaen täyden kierroksen. Seuraava tappio tuli vasta vuoden päätteeksi. Namika Lahti yllätti Katajan tämän kotihallissa luvuin 72-94 (40-49). Tappiollisen ottelun päätteeksi Juka Toijala suomi joukkuettaan ei ihan haluttomaksi mutta joukkuepelin totaalisesti unohtaneiksi yksilösuorittajiksi.

Katajalla riitti vaikeuksia syyskaudella. Nenonen joutui leikkauspöydälle ja sivussa olivat myös Virtanen ja Kanervo. Lisäksi joukkueen sentterin paikkaa kävivät ennen Pricea kokeilemassa Kenneth Walker ja Matt Trewlinger.

Cupin kultaa vaikka kahdeksalla pelaajalla

Vuoden alussa huonot uutiset jatkuivat. Juha Stenin kausi oli ohi ylikunnon vuoksi. Juppe ei ollut ainoa, jonka kunto reistaili: Ville Viita joutui polvitähtystykseen, Ilari Tolvasta vaivasi selkä ja Nenosta Kiinan universiadeista alkaneet lonkkavaivat. Toijala kommentoi joukkueen ongelmia seuraavasti 1.3. annetussa tiedotteessa:
  - Ironista tilanteessamme on, että meillä taitaa olla enemmän runkosarjavoittoja kuin viisi vastaan viisi -harjoituksia.

Balsamia haavoihin tuli Tampereelta. Suomen cupin final fourin välierissä iso Kataja kukisti Karhun. Toikan pelimerkit olivat vähissä: Tampereelle pääsi vain kahdeksan pelaajaa.
  - Viikko on ollut raskas. Olen hieman huolestunut siitä, miten meidän raihnaisella porukallamme jaksetaan. Luulen, että tänä viikonloppuna meitä hidastavat lähinnä virhevaikeudet, Toijala kommentoi välierien jälkeen tilannetta.
  Raihnainen joukkue onnistui kuitenkin välitavoitteessaan ennen kevättä. Hallitseva Suomen cupin mestari piti kiertopalkinnon itsellään. Kataja kukisti kotijoukkue Pyrinnön luvuin 68-78 (27-39).

Vain kaksi päivää Suomen cupista Kataja solmi kaksi kovaa sopimusta loppukaudeksi. Susijengistä susirajalle matkannut Samuel Haanpää ja kymmenennen kautensa Korisliigassa aloittanut Elias Kajander liittyivät vahvuuteen. Hyvänä heittäjänä tunnettu ”Santtu” Haanpää viskasikin 14 runkosarjaottelussaan 11,6 pistettä ja otti 5,1 levypalloa per ottelu. Pienempien peliminuuttien tuuraaja Kajander teki 3,5 pistettä ja otti 1,7 levypalloa.
  Kataja tarvitsi kipeästi tuuraajia, mutta Toikka uskoo uusien vahvistusten potentiaalin aktualisoituvan vielä myöhemmin kaudella. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen molemmat miehet ovat sopeutuneet joukkueen pelitapaan hyvin.
  - Tarvitsimme siinä vaiheessa kautta tuuraajia, kun joukkueessa oli paljon loukkaantumisia. Meillä kävi tuuri, kun saimme kaksi näin hyvää pelaajaa. Santtu on yksi liigan parhaista heittäjistä ja Elias on kokenut, viisas pelaaja, joka tekee paljon sellaista, mikä jää valmentajaltakin huomaamatta. Uskon heidän arvonsa korottuvan keväällä.

Kataja on yhtenä muiden muassa kärsinyt pitkin kautta loukkaantumisista. Terveellä rosterilla ei nytkään pudotuspeleihin päästä.
  - Tänä vuonna monella joukkueella on ollut loukkaantumisia. Me olemme olleet tasaisen varma suorittaja tällä kaudella. Jos voittaa runkosarjan, se yleensä kertoo tasaisesta suoriutumisesta. Olen ylpeä siitä, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pelattiin joka pelissä voitosta. Toikka kiittelee omiaan.

Loukkaantumisetkaan eivät kuitenkaan estäneet, kun Kataja varmisti runkosarjavoittonsa kuukausi ennen runkosarjan päättymistä. Joensuun Kataja keräsi kotonaan myös katsomon parhaiten täyteen, sillä keskimäärin 20 voitokkaassa kotipelissä kävi 1141 katsojaa. Newson oli paras +/--tilastossa (8,77) ja pelitilanneminuuteissa (37,4). Runkosarja oli Katajalle siis kaikin puolin voitokas loukkaantumisia lukuun ottamatta.
  Toikka ei halua sanoa Katajaa ylivoimaiseksi runkosarjavoittajaksi.
  - Biisonit ja Pyrintö olivat lähellä ja KTP teki hyvää työtä joulun jälkeen.
  Menestys on kuitenkin jatkuvuuden tulosta.
  - Varmasti jatkuvuus on yksi selittävä tekijä. Meillä on sama valmentaja ja monta viime pelaajaa viime kaudelta ja sitä kautta vähemmän liikkuvia osia, hän sanoo.

Kuka hakee voiton Areenalta?

Tällä kaudella mestaruuden voittaminen vaatii voiton hakemista Joensuu Areenalta. Kataja on voittanut 20 kotiottelustaan peräti 19. Ainoa tappio tuli joulutauon jälkeen Namika Lahdelle. Kataja tekee kaudella 2011-12 seurahistoriaa kotivoittojen saralla.
  Joensuu Areena on ollut aina hankala paikka voittaa. Heitot eivät uppoa, koska hallista on vaikea saada kiintopisteitä. Toisekseen Joensuuhun on pitkä matka mistä tahansa liigakaupungista. Katajan pelaajat ovat kotihalliinsa tottuneet. Nyt Kataja on vielä kerännyt liigan parhaan yleisösaldon, joten metakkaa ei tule puuttumaan pudotuspeleissäkään.
  Jukka Toijala tietää kotiedun arvon.
  - Viimeiseen pariin vuoteen meiltä on ollut hankala hakea voittoja. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että Kataja on ollut tällä kaudella sarjan paras vierasjoukkue, joten pystymme voittamaan muuallakin, hän sanoo.
  - Jos emme häviä Areenalla tällä kaudella enää kertaakaan, tavoitteesta tulee totta.
  Mikä joukkue voisi yltää tähän tavoitteeseen? Puolivälierissä vastaan asettuva Salon Vilpas jäi ensimmäisellä Joensuun-vierailulla 23 pistettä jälkeen ja toisella kahdeksan pistettä.
  Toisen puolivälieräsarjan, Karhu – Torpan Pojat, molemmat joukkueet ovat käyneet lähellä yllätystä Joensuussa. Tuosta sarjasta tulee todennäköisesti Katajan seuraava pudotuspelivastustaja. 1. helmikuuta ToPo hävisi 96-91 Katajalle. Vajaa viikko myöhemmin Karhu jäi seitsemän pisteen päähän, 98-91.
  Runkosarjan toinen ja kolmas joukkue eivät nekään ole kaukana olleet vierasvoitosta Joensuussa. 17.3. Nilan Bisons hävisi vain kahdella pisteellä, 80-78 ja 26.3. Pyrintö kärsi kolmen pisteen tappion luvuin 67-64.
  Katajan kahdeksan vierastappiota ovat nekin tulleet Karhun, KTP:n, Vilppaan ja Korihaiden kotisaleissa. Loimaalla Kataja on hävinnyt kahdesti, samoin Tampereella. Mistä se Toikan mukaan kertoo?
  - Se kertoo siitä, että sarja on erinomainen. Jokaisen vierasvoiton ottaminen on haaste, mutta samoin myös meidän Areenaltamme vierasvoiton ottaminen on haaste. Tämä on paras sarja aikoihin. Voisin näistä kahdeksasta joukkueesta sanoa kuusi, jotka voisivat helposti ottaa voiton, päävalmentaja kommentoi.
  Todennäköisesti Katajan kotitaika naarmuuntuu tilastotappion myötä.
  - Tilastotappio ei pelota lainkaan. Me olemme sarjan paras vierasjoukkue, joten voitamme muuallakin. Kuten pudotuspeleissä yleensä, pelipaikalla ei ole enää niin paljoa merkitystä. Meillä ehkä enemmän matkustaminen aiheuttaa vastustajalle harmia, Toikka kuittaa.
  Enää spekuloitavaksi vain jää, mikä joukkueista Katajan tilastotappion aiheuttaa. Kuten Toikka pariin otteeseen totesi, Kataja on sarjan paras vierasjoukkue. Enemmänkin ratkaisee se, mihin kohtaan sarjaa joensuulaisten kotitappio sattuisi. Vilppaan yllätysmomentti piilee avausvoitossa. Välierissä ja finaaleissa oikein ajoitettu voiton vieminen voisi kaataa Katajan.
  Viime kaudella Kataja hävisi runkosarjassa neljä kertaa kotonaan. Pudotuspeleissä Kataja ei kaatunut kotona kertaakaan.

Joka kultaan kurkottaa, se katajaan kapsahtaa

Aivan kivetön ei ole Katajan tie mestaruuteen. Hopeajoukkueen miehistö pyrkii mestariksi ilman Juho Nenosen, Ilari Tolvasen ja Ville Viidan taustatukea. Haanpää ja Kajander tuovat penkin puolelle kokemusta, mutta pahimmillaan kahdeksan miehisenä matkannut Kataja joutuu pelaamaan kovalla pelitahdilla ja matkustamaan joka toinen päivä toiselle puolelle Suomea. Hyväkään Nakkibussi ei auta, jos sarja venyy ja lepo jää vähiin.
  Toinen selvä heikko lenkki on Katajan jenkkivahvistukset. Jared Newson on taitonsa ja kykynsä näyttänyt, mutta onko B.A Walkerista ja Jeremy Pricesta mestareiksi?
  Price on juuri Vilpasta vastaan jäänyt hyvin heikkoihin pisteisiin muutenkin ailahtelevien esiintymisten vaivatessa. Pricen keskiarvo on ollut 10,9 pistettä per ottelu, mutta mies on jäänyt viimeisimmässä pelissä Pyrintöä vastaan nollille, Bisonsia ja Vilpasta vastaan pelatessa vain kahteen pisteeseen. Juuri Vilppaan John Fieldsia ja Allen Durhamia vastaan Price on ollut ongelmissa. Vilpasta vastaan saldo on 5,3 pistettä per ottelu. Jos Price ei saa peliään kulkemaan puolivälierissä, ei takuuta rytmiin pääsemisestä ole välierissäkään. Finaaleissa vastaan asettuu todennäköisesti Pyrintö tai Bisons – juuri Pricelle vaikeat joukkueet.
  Katajaa on parjattu ikuiseksi häviäjäksi. Nyt on Toikan ja Katajan tilaisuus viedä jotakin muutakin kuin ainaisia pronssi- ja hopealaattoja. Kun kutsu eurokentille käy ensi kaudella, ei Joensuussa välttämättä riitä paukkuja pudotuspeleissä finaalipaikkaan asti. Myös tunnelma tulevaan kauteen lähtiessä voi olla toisenlainen, jos tavoite jälleen jää liian kauas. Tämä jos mikä on Katajan kausi.

Eikä tässä vielä kaikki: Kataja lähtee eurokentille

Tuli Pantteri itärajalle tai ei, Kataja lähtee Joensuusta ensi kaudella isoille kentille Eurooppaan. Joukkue ilmoitti juuri runkosarjan päättyessä, että ensi kaudella Korisliigan lisäksi toinen tavoite on pyrkiä menestymään myös kansainvälisesti.
  Katajan tavoitteena on saada näkyvyyttä lahjakkaille pelaajille.
  - Oli se sitten Kataja tai Pyrintö tai mikä tahansa organisaatio, toivoisin minkä tahansa joukkueen harkitsevan vakavasti. Mielestäni monella suomalaisella joukkueella on hyvät lähtökohdat näihin peleihin lähtemiseen.  Tämä on yksi tapa suomalaispelaajille näyttää taitojaan maailmalla ja päästä siten eteenpäin. Valmentajalllekin tämä on iso haaste, päävalmentaja summaa.
  Todennäköisesti Katajan europelit käynnistyvät EuroChallengessa, jossa Pyrintö koetti siipiään viime syksynä. Katajan tavoitteena olisi päästä lohkovaiheeseen asti.
  - Pyrintö valitettavasti juuttui karsintoihin, mutta vastustaja meni final fouriin. Tavoitteena olisi pelata enemmän kuin kaksi ottelua ja päästä lohkovaiheeseen.
  Tiedon myötä joukkue täytti optionsa tulevasta kaudesta Katajan päävalmentajana. Samalla myös Antti Kanervo ilmottautui jatkajien joukkoon. Ennestään Katajan kanssa jatkosopimuksen oli solminut Sami Lehtoranta, jonka ura Kataja-paidassa saa jatkoa kahden vuoden verran.
  - Toivon, että tämä on yksi asia, mikä kiinnostaa pelaajia. Pelaajilla on parempi mahdollisuus näyttää osaamisensa hyville ulkomaalaisille joukkueille. Luulisin sen kiinnostavan nuoria, eteenpäin pyrkiviä pelaajia, Toikka sanoo.
  Yksi mielenkiintoinen jatkajakandidaatti on Jared Newson. Newson on viettänyt nyt kaksi kautta Katajassa. Mahdollinen menestys keväämmällä voisi poikia ulottuvalle pelaajalle tarjouksia muuallekin. Eurokentillä Newsonille olisi tosin käyttöä Katajallakin. Pieni esiintyminen omaksi ja joukkueen eduksi voisi olla vahvistuksen itsensäkin takia kannattava kahden kauppa.


Katajan kausi pähkinänkuoressa
29.10. Kausi alkaa Katajan kotivoitolla LrNMKY:sta 99-87
11.10. Jeremy Price Katajan kolmanneksi vahvistukseksi
25.10. Nenonen ja Kanervo sairastuvalle
26.10. Katajan heikko alku päättyy Pyrinnön reiluun voittoon 79-66
30.10. Katajan 12 ottelun voittoputki alkaa Karhun kaadolla 94-79
1.11. Petri Virtanen loukkaantuu
marraskuu Jared Newson kuukauden pelaaja, Katajan 12 ottelun voittoputkessa kaatuvat Karhu 2x, Namika Lahti, LrNMKY, Kouvot, Vilpas, ToPo 2x, Korihait, KTP, Bisons ja Pyrintö
19.12. Sami Lehtoranta jatkaa uraansa Katajassa
28.12. Namika Lahti tuottaa Katajan runkosarjan ainoan kotitappion 72-94
3.1. Kataja tiedottaa Juha Stenin kauden olevan ohi
21.1. Kataja kaataa Karhun Suomen cupin välierässä 67-52
22.1. Kataja voittaa Suomen cupin toistamiseen ja Pyrinnön kotonaan 68-78
24.1. Samuel Haanpää ja Elias Kajander Katajaan
6.3. Kataja ottaa kauden suurinumeroisimman voittonsa kotona Korihaista 91-56 (35 pistettä)
26.3. Katajan runkosarjan voitto varmistuu
1.4. Kataja tekee seurahistoriaa: historian paras kotivoittoprosentti
4.4. Antti Kanervo ja Jukka Toijala jatkavat, Kataja ilmoittaa lähtevänsä eurokentille
10.4. Puolivälierissä vastaan asettuu Salon Vilpas

Tänä kesänä on naisten maajoukkueen vuoro menestyä, sanoo Dionne Pounds






Dionne Pounds vaihtoi täksi kaudeksi HoNsUsta Catziin ja samalla uudenlaiseen rooliin. Nyt Lappeenrannan Catzin huikea kausi huipentuu finaaleihin, joissa vastaan asettuu Äänekosken Huima. Pounds odottaa innolla myös ensi kesän maajoukkuepelejä – ja sen mahdollisesti poikimia ulkomaantarjouksia.

Kauden kruunu vielä saamatta

Catz pelaa huikeaa kautta. Tammikuussa joukkue voitti Suomen cupin kultaa. Koko runkosarjassa Catzille koitui vain yksi tappio, mikä oikeutti joukkueen runkosarjan piikkipaikkaan. Kohta Catzin huima kausi saa arvoisensa päätöksen, sillä joukkue pelaa naisten mestaruussarjan loppuotteluissa Äänekosken Huimaa vastaan.
  Viime syksynä kissalaumaan liittyi uusi jäsen, Dionne Pounds. Viimeiset kaksi kautta HoNsUn tulivoimasta vastannut Pounds on yksi parhaimmista suomalaispelaajista koko sarjassa. Hän on syystäkin tyytyväinen joukkueen menestykseen. Silti kirkkain kruunu odottaa vielä ottajaansa.
  - Meiltä puuttuu vielä viimeinen tavoite. Jos voitamme mestaruuden, voin sanoa kauden menneen kyllä todella mallikkaasti, Pounds sanoo.
  Catz on herätellyt Lappeenrannassa kunnon korisbuumia. Jo Pyynikillä joukkuetta kannustamassa oli bussillinen äänekkäitä kannattajia.
  - Meidän fanit ovat olleet tosi hyvin mukana koko kauden. Uskon, että halli tulee täyteen ja metakka on sen mukainen. Kotisalissa on ollut ihana pelata koko kauden ajan.

Uuteen kaupunkiin...

Dionne Pounds pelasi kaksi edellistä kautta HoNsUssa. Viime kauden tilastorivi on komeaa luettavaa: 23,6 pistettä, 6,6 levypalloa ja 3,6 syöttöä. Poundsin ura on saanut uudenlaista vauhtia Lappeenrannan menestyksekkäässä joukkueessa. Kun liikuntatieteiden opinnot  Jyväskylän yliopistossa jäivät taakse, Poundsilla oli edessä uuden osoitteen etsiminen.
  - Lappeenranta tuntui henkilökohtaisesti parhaalta vaihtoehdolta. Kun koulua ei ollut enää, halusin vahvasti ryhtyä ammattilaiseksi. Ensimmäinen vaihtoehtoni oli lähteä ulkomaille, mutten saanut tarjousta, johon olisin ollut itse tyytyväinen.
  Sen jälkeen hän alkoi pohtia Suomen vaihtoehtoja.
  - Peli-Karhut oli tietysti yksi vahva vaihtoehto, koska olisin päässyt kotikaupunkiin takaisin. Catzilta tuli kuitenkin hyvä tarjous. Tiesin entuudestaan Vilman [Kesänen] ja Hannan [Vapamaa] maajoukkueajoilta ja olimme ystävystyneet siellä, Pounds kertoo perusteistaan.
  Pounds on sopeutunut hyvin uuteen ympäristöön. Puheessa voi kuulla vilahtelevan toisinaan jokusen murresanankin.
  - Muiden muassa Lotta Aaltonen tuli pelaamaan ensimmäistä kauttaan Catziin. Kun meillä on muitakin uusia, on ollut vähän helpompi aloittaa. Kaikki tulevat joukkueessa toimeen.
  Yksi kaupungin eduista on miesten edustusjoukkue Korisliigassa. LrNMKY onkin tällä kaudella tarjonnut laadukasta koripalloa nähtäväksi, sillä joukkue pelaa puolivälieriä Bisonsia vastaan.
  - Kun miehet pelaavat tällä paikkakunnalla Korisliigaa Namikassa, olen päässyt seuraamaan myös miesten korista. Kun KTP kävi pelaamassa, pääsin näkemään veljenkin pelejä. Tästä on lyhyempi matka poiketa Kotkaankin, Pounds kertoo.
  Myös Catzin ansiokas taustaryhmä on antanut hyvät mahdollisuudet pelata ja harjoitella.
  - Täällä ihmisille on väliä sillä, miten me pelaamme ja he haluavat meidän menestyvän. Pääsemme joka päivä kahdesti harjoittelemaan joukkueen kanssa. Fysiikka- ja nopeusharjoitukset ovat olleet meneillään koko kauden, hän kiittelee.

… ja uuteen rooliin

Viime kauden 23,6 pistettä per ottelu on pienentynyt 15 pisteen keskiarvoon. Rooli on muuttunut. Viime kaudella Dionne Poundsin harteilla painoi vastuu pisteidenteosta. Nyt joukkueessa on useampi maajoukkuetason nainen ja vahvistuksia kuten Aleksandria Andersonin, Jelena Reshetko ja Kirby Copeland.
  - Alkukaudesta minulla oli hankaluuksia, koska jouduin aivan erilaiseen rooliin. Jouduin koko alkukauden miettimään, miten voisin hyödyntää pelaamistani pallottomana. Toisaalta minulla ei ole ollut niin kovia paineita. Vaikka pelaisin vähän huonommin, joukkue voi voittaa laajan materiaalimme ansiosta, Pounds sanoo.
  Vastuun kaventuminen on helpottanut, mutta myös opettanut Poundsia.
  - Viime vuosina HoNsUssa minun oli pakko pelata aina omalla tasollani, koska olin niin suuri osa joukkueemme peliä. Tällä kaudella en ole ollut niin vahvasti esillä kuin viime kaudella. Tämä on ollut opettavainen vuosi, koska olen pystynyt parantamaan pelaamistani pallottomana.
  - HoNsUssa kehityin hyökkäyspelaajana ja opin samalla luomaan muille heittopaikkoja. Tänä vuonna olen oppinut, miten hyödyttää joukkuekavereita pallottomana, hän summaa.

Miesten maajoukkueesta mallia

Viime kesän lopuksi miesten maajoukkue teki liki pitäen historiaa, kun se raivasi tiensä EM-kisoihin Liettuaan. Susijengi kirjattiin lopulta 12 parhaan joukkoon ja koris nousi kotimaassa kahvihuoneiden esityslistoille.
  Naisten maajoukkue voitti valmistavat ottelut neljä seitsemästä, mutta neljästä karsintaottelusta voitto irtosi vain ensimmäisestä. Tappiot olivat kuitenkin niukkoja. Dionne Pounds uskoo, että ensi kesän maajoukkue motivoituu entisestään ja taistelee tosissaan menestyksen eteen.
  - Miesten maajoukkue antoi viime kesänä pohjan sille, että hyvällä työllä ja taistelulla pääsee pitkälle. En sano, ettemmekö olisi taistelleet viime kesänäkin. Jos vähän paremmin vielä taistelisimme, voimme päästä pitkälle. Toivottavasti uusi valmennusjoukko tuo uusia kuvioita mukanaan. Haluamme varmasti kaikki näyttää, että naisetkin pääsevät kisoihin, hän valaa uskoa.
  - Paikka EM-kisoissa jäi ihan pikku asioista kiinni. Mutta pikku hiljaa hyvä tulee.
  Ensi kaudella maajoukkueen ottaakin komentoonsa Anton Mirobylov. Pounds odottaa innokkaasti ja luottavaisesti tulevan valmennusjohdon ratkaisuja.
  - On ihan hauskaa, kun ei vielä tiedä, mitä on tulossa. Valmentajat varmasti tietävät suurin piirtein meidän pelaajien vahvuudet ja heikkoudet. He ovat miettineet, millä pelityylillä olisimme vahvimpia. Anton teki juniorimaajoukkueiden kanssa hyvää työtä, joten luotan häneen täysin, Pounds sanoo.
  Monille pelaajille ja niin ikään Poundsille maajoukkue on tarjonnut hyvän tilaisuuden tarkastella omaa pelaamisen tasoa ja samalla hauskan ja muistorikkaan kesän.
  - Maajoukkuekokemukset ovat olleet minulle aina tosi kivoja. Maajoukkueessa saa kuitenkin pelata kotimaan parhaiden kanssa muiden maiden parhaita vastaan. Samalla näkee, millä tasolla on itse pelillisesti ja mitä pitää kehittää, hän kuvailee.

Jotain urheilua

Koripallolegenda Larry Poundsin kolme lasta, Michael, Dionne ja Anissa, pelaavat kaikki pääsarjatason koripalloa. Anissan kausi keskeytyi jo ennen Peli-Karhujen pelien päättymistä, mutta Dionne pelaa finaaleissa ja Michael KTP:n riveissä puolivälierissä.
  - Olen äitin odottaessa minua jo istunut mukana korismatseissa. Alkuun harrastin voimistelua ja telinevoimistelua ennen kuin vasta seitsemänvuotiaana aloitin koripallon, Dionne Pounds kertoo lajin pariin tulemisestaan.
  Koripalloa ei tuputettu kotoa päin, mutta liikunta on ollut aina olennainen osa Poundsin perheen elämää.
  - Iskä sanoi, että koripalloa ei ole pakko harrastaa, mutta jotain liikuntaa oli harrastettava. Kaikille jäi lopulta koris käteen.



Televisiosta ja maajoukkuekentiltä näkyvyyttä

Koripallo on Suomessa suosittu laji. Jeb Ivey harmitteli koripallon aliarvostettua asemaa suomalaisessa urheilukulttuurissa. Miesten Korisliigaa näkyy viikottain UrhoTV:llä. Naisten sm-sarja on silti monille tuntematonta maaperää. Kaikki lähtee näkyvyydestä.
  - Ehkä pitäisi olla taustalla porukkaa, joka taistelisi naisten sm-koriksen näkyvyyden puolesta. Tiedän, että liitossa muutama sellainenkin ihminen on.
  Hätiin hän kutsuu muun muassa UrhoTV:tä. Naisten sm-sarjaa näytetään harvemmin, vaikka taistelu on tiivistä ja peli tasokasta.
  - Esimerkiksi UrhoTV voisi näyttää enemmän naistenkin pelejä. Miesten pelejä näytetään enemmän, mikä on sekin plussaa korikselle. Mutta esimerkiksi kerran kuukaudessa voisi näyttää naisten sm-sarjaakin.
  Eteenpäin ollaan hiljalleen menossa. Äänekosken ja Lappeenrannan kaltaisilla paikkakunnilla naisten koris vetää katsomoihin hyvin väkeä. Ja samalla mallilla on asia myös Poundsin kotikaupungissa Kotkassa.
  - Arvostus on mennyt eteenpäin, mutta täyspäiväisiä työntekijöitä näkyvyyden eteen tarvittaisiin. Miesten maajoukkueen menestys nostatti hieman Korisliigan suosiota ja näytti, että koripallo on Suomessa suosittu laji, hän kuitenkin painottaa.

Pyrinnöstä päiväntasaajalle





Tämän kevään pudotuspeleihin huipentuu Pieti Poikolan neljän vuoden työrupeama Tampereen Pyrinnössä. Poikolan kaudella Pyrintö on voittanut kerran pronssia ja kahdesti mestaruuden. Tästä keväästä ei vielä tiedetä, mutta joukkueen peli on tällä hetkellä paremmassa kuosissa kuin vuosi sitten. Valmentaja on työnsä tehnyt Tampereella. Väsymys ja vähäiset haasteet sinetöivät päätöksen. Seuraavaksi Pieti Poikola ottaa aikaa itselleen ja henkiselle kehittymiselle.

Suurin syy väsymys

Suurin syy Pieti Poikolan lopettamiseen oli väsymys. EuroChallenge-tappioiden jälkeen koko joukkueesta oli aistittavissa pientä väsymystä. Päävalmentajan harteille on kasautunut työtä ja taakkaa.
  - Olin loppusyksystä tosi väsynyt. Ainoana päätoimisena valmentajana työ on käynyt raskaaksi. Kun joulutauolla tein lopullisen päätöksen, että tämä jää viimeiseksi vuodeksi, olin todella helpottunut. Nyt voin käyttää kaiken energiani tähän miettimättä sen enempää huomista, Poikola kertoo.
  Kevääseen puhtia riittää niin Poikolalla kuin kokeneella joukkueellakin.
  - Voin siis nyt nauttia tästä kaudesta täysillä kuin viimeisestäni.
  Poikola kertoi lopettamispäätöksestä poikkeukselliseen aikaan, maaliskuun alussa. Yleensä pelaajat ja valmentajat venyttävät tietoa kesäkuun puoliväliin asti. Poikola vastasi, kun kysyttiin.
  - Toimittaja sattui kysymään, että olenko tehnyt tällaista päätöstä. Hän oli kuullut jostain tällaisen huhun, ehkä sitä kautta, kun olen etsiskellyt mahdollista seuraajaa. Periaatteenani on olla avoin ja rehellinen, eikä panttaamisen takia pantata. En nähnyt mitään syytä kertoa tai olla kertomatta, mutta kun kysyttiin, vastasin rehellisesti.
  Pelaajille päävalmentaja kertoi päätöksestään jo aiemmin. Miten tietoon suhtauduttiin?
  - Niille pelaajille, joita valmentajan naama väsyttää, tämä on varmasti hyvä tieto. Sen jälkeen, kun kerroin tämän pelaajille, olemme ottaneet 16 pelistä 14 voittoa, hän naurahtaa.

Paremmalla pelaamisella vähemmän voittoja

Viime kaudella Pyrintö dominoi runkosarjaa tyystin. Pudotuspeleissä todellista haastajaa täytyi odotella finaalisarjaan asti. Tällä kaudella Pyrintö päätti runkosarjan kolmantena. Tappioita tuli niin omassa kuin muiden halleissa.
  - Hauskaahan on se, että pelaamisemme taso on nyt parempaa kuin vuosi sitten tähän aikaan. Toisaalta se, että hävisimme paljon toi nöyryyttä ja minulle sen haasteen, ettemme ole tarpeeksi hyviä. Saimme vähän liian helposti sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä voittoja. Voitimme enemmän vähemmän laadukkaalla tekemisellä, Poikola vertailee.
  Tällä kaudella Pyrintö on saanut tehdä tosissaan töitä voittaakseen Bisonsin, Katajan, KTP:n ja ToPon tasoisia joukkueita.
  - Olemme kuitenkin ansainneet pelaamisella tämän kauden voitot. Viime kaudella voitimme pelejä menemällä kentälle. Alkukauden tappiot osoittivat vastustajille, että olemme kuolevaisia. Kahden viime kuun aikana olemme päässeet siihen, että pelaamisemme ja juuri joukkuepuolustuksemme on ollut parasta.
  Syy edellisiä tappiollisempaan kauteen on alkusyksyssä.
  - Sarjaan valmistautumisemme ei ollut koko sarjan kannalta optimaalista, koska tähtäsimme siihen, että kokonaisuus olisi ollut hallussa jo EuroChallengessa. Sen jälkeen valmistauduimme vain yksittäisiin otteluihin, panematta ollenkaan koko konseptiamme kuntoon. Marraskuusta tammikuuhun teimme puhdasta konseptiharjoittelua.
  Kokenut joukkue on hiljalleen päässyt voittojen makuun. Poikolan mukaan pelaajat ovat saaneet enemmän vastuuta.
  - Olen voinut antaa pelaajillemme enemmän vastuuta. Se on tosin tuonut omat hankalat tilanteensa, mutta olemme pystyneet käsittelemään nekin. Kokeneet ja voitto-orientoituneet pelaajat mahdollistavat sen, että teemme paljon normaalista poikkeavia ratkaisuja. Me voimme tehdä sen, koska luotan niin paljon pelaajiemme älykkyyteen, hän sanoo.

”Työni on tehty”

Voisi sanoa, että Korisliigassa on käynnissä sukupolvenvaihdos. Poikolan, Jukka Toijalan, Lassi Tuovin ja Sami Toiviaisen kaltaisia nuoria valmentajia istuu yhä useamman joukkueen penkin päässä. Kuten Poikola itsekin sanoo, neljä vuotta on pitkä aika.
  - Valmennus on mennyt eteenpäin. Koko ajan on enemmän joukkueita, jotka pelaavat hyvällä konseptilla. Toisissa joukkueissa valmentajat todella näkevät vaivaa harjoittelun ja joukkueen kehittymisen eteen. Yhä edelleen on kuitenkin joukkueita, joista näkee vähäisen harjoittelun ja ymmärtämättömyyden, Poikola pohtii.
  - Nuoret valmentajat kestävät vertailua valmennuksen tasossa ja suhtautumisessa valmennukseen ammattina. He sitoutuvat ja paneutuvat työhön. He ymmärtävät, miten paljon joukkueen valmentaminen vaatii työtä.
  Maajoukkueorganisaatio antaa paitsi hyvää pelaaja- myös valmennuskoulutusta.
  - Yksi yhdistävä tekijä nuorilla valmentajilla on maajoukkuetausta. Suomessa on todella hyvä järjestelmä valmentajakoulutuksen osalta. Se on parasta mahdollista valmentajakoulutusta, mitä Suomessa voi saada ja se näkyy myös liigavalmennuksessa, itsekin ensi kesänä 20-vuotiaiden maajoukkuetta valmentava Poikola sanoo.
  - Korisliigassa on kovempia yksilöitä kuin neljä vuotta sitten. Urheilullisesti liiga on kehittynyt.
  Myös Pyrintö on neljässä vuodessa muuttunut. Joukkueella on enemmän päätoimisia valmentajia, edustusjoukkueella hyvä taustaorganisaatio ja markkinointitiimi. Pyrinnön kakkosjoukkueessa nuoret pelaajat saavat enemmän minuutteja.
  - Nämä ovat asioita, joihin en ole itse juuri vaikuttanut, mutta tämä on hyvä paikka jättää seuraavalle valmentajalle. Koen oman työni nyt tehdyksi, eikä poltetta ole enää jatkaa tätä työtä.
  Nykyinen koutsi lopettaa ajoissa. Väsymys ja turhautuminen eivät ehtineet koitua joukkueen haitaksi.
  - Kun tekeminen on enemmän vanhan toistamista kuin uuden keksimistä, oma motivaationi ei riitä. Tarvitsen enemmän haasteita. Toki Suomen mestaruuden voittaminen on joka vuosi iso haaste, mutta se ei ole ainoa asia, minkä takia olen tehnyt tätä työtä.
  Nyt Pyrinnön edustusjoukkueen ottaa komentoonsa niin ikään nuori valmentaja, Ville Tuominen. Tuominen valmensi nyt jo päättyneellä kaudella BC Nokiaa, joka jäi voiton päähän miesten 1-divisioonan finaaleista.
  - Toivon vain, etteivät muut tuijota liikaa aiempaan menestykseen, koska se on aina sattumien summa. Toivottavasti hän saa työrauhaa rakentaa omaa työtään. On samantekevää, mitä muut kirjoittelevat, kunhan hän osaa itse suhtautua tekemiseensä oikein ja luottaa siihen, että hyvällä työnteolla saavutetaan menestystä, Poikola evästää seuraajaansa.

Kaikelle avoin mutta kriittinen

Nyt Pieti Poikola voi hengähtää hetken. Suunnitelmat tulevan suhteen ovat vielä avoimet. Työtarjouksia hän ottaa vastaan joka alalta, muttei hyväksy mitään ilman tiukkaa seulontaa. Viiteen vuoteen hänellä ei enää ole ollut uratavotteita millään saralla.
  - Olen avoin hyville yhteydenotoille. Pari sellaista on jo tullutkin. Katson mitä tarjotaan, mutta pyrin olemaan hyvin kriittinen ylipäätään kaikille tarjouksille. Harjoittelen sanomaan 'ei', mutta jos tulee niin hyvä pesti, etten voi sanoa 'ei', harjoittelen sanomaan 'kyllä', hän vinkkaa.
  Viime eduskuntavaaleissa Poikola oli ehdolla vihreissä, mutta ei päässyt ensi yrittämällään läpi. Puoluekirja on tallessa ja ideologia vielä visummin.
  - Olin juuri vihreiden 25-vuotisjuhlissa kuuntelemassa Satu Hassia ja Osmo Soininvaaraa. Siellä tuli taas uusi kiinnostus politiikkaa kohtaan, kun sain kuunnella älykkäitä ihmisiä, joilta voi oppia ylipäätään elämää varten.
  Tullessaan Pyrintöön Poikola keskeytti maailman kiertämisen reppu selässä. Viime kauden viidennen finaalin jälkeen hän tuli lehdistötilaisuuteen Free Tibet -paita yllä. Jo silloin epäiltiin, houkuttaako matkailu koripalloa enemmän. Maailma vetää matkaajaa jo puoleensa.
  Ensimmäinen loma suuntautuu eteläiseen Eurooppaan.
  - Kauden jälkeen olen varannut lyhyen loman Kreikkaan. On hauska nähdä, mitä maassa tapahtuu.
  Pidemmällekin olisi tarkoitus päästä.
  - Jos mitään työtä en ota, aion olla vuodenvaihteessa mahdollisimman lähellä päiväntasaajaa. Olen saanut jostakin Karibiassa saarelta toiselle liikkumisen päähäni. Intiaan pitäisi myös päästä, mutta ne ovat sen verran eri puolilla, että luultavasti ihan samalla reissulla ei onnistu. Tai voi olla samalla reissullakin, mutta sitten se on vähän pitempi reissu, hän pudottelee.
  Poikola aikoo nyt rauhoittua hektisestä valmentajanpestistä. Henkinen kasvukausi vaatii etäisyyttä kiireeseen. Lukeminen ja älykkäiden ihmisten kuunteleminen auttaa hänen mukaansa parhaiten pääsemään henkiseen kehittymiseen käsiksi.
  - Kun kausi loppuu, otan oikeasti aikaa itselleni. Ei tarvitse kuin mennä kirjastoon ja lukea, mitä älykkäät ihmiset ovat ennen tehneet ja seurata perässä.
  Pieti Poikolan suurena tavoitteena on nyt henkinen kasvaminen ja sivistyminen.
  - Pyrin koko ajan henkisesti kehittymään. Se on suurin tavoitteeni. Haluan oppia hyväksymään ihmisten erilaisuutta, ymmärtämään ihmisten käyttäytymistä ja kehittämään avarakatseisuutta sekä sivistyä. Yksi tärkeä kysymys on, mitä meidän lajina pitäisi tehdä eri tavalla ja miten siihen pääsisimme. Samalla haluaisin nauttia jokaisesta päivästä ilman tarvetta mennä tai päästä johonkin, hän tiivistää.


Vielä on parantamisen varaa

Pieti Poikola on pitkin kautta harmitellut tuomarien ja valmentajien huonoa kommunikaatiota. Hallinnollinen avoimuus ja rehellisyys on Koripalloliiton toiminnassa jäänyt toisinaan pahasti tavoitteen asteelle. Se on kärjistänyt asioita internetissä keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Kentällä esimerkiksi tuomareiden ja joukkueiden olematon yhteydenpito näkyy molemminpuolisena kiukutteluna. Kentällä ei kunnioiteta, vaan piikitellään.
  - Liiga tuotteena ja ottelutapahtumien valvojat eivät ole kehittyneet samaa vauhtia. En tiedä, onko palautteenanto riittävän korkealla tasolla tai miten liigaorganisaatio tukee seuroja kehittämään tuotetta. Tuote on hyvä, mutta sen markkinointi ei korreloi koripallon näkvyyttä, Poikola asettelee painavan sanansa.
  Huonot kommunikointimahdollisuudet ovat yksi turhauttanut ja väsyttänyt tekijä Pyrinnön mestarivalmentajan neljännellä kaudella.
  -  Tuomarien ja valmentajien kommunikointimahdollisuudet pelien ulkopuolella ovat olemattomat, mikä aiheuttaa liikaa kiukuttelua kentällä. Tuomarien ja valmentajien suhtautuminen toisiinsa turhauttaa paljon ja se on yksi syy siihen, miksi jään pois, hän perustelee.
  Väistyvä valmentaja heittää pallon muille valmentajille. Maailma ei muutu, jos ei sitä muuteta.
  - Voi olla sen olevan vain näköalattomuuttani, koska olen niin asian sisällä. Mielestäni jonkun pitäisi asia ottaa esille.



Yliarvostettu "Superlintendo" vai nöyrä puurtajan?




Teksti: Eemeli Pirttimaa

Yksi NBA:n 2000-luvun suurimmista tuhkimotarinoista on syntynyt reilun kahden viikon aikana New Yorkissa. Aasialaistaustainen, mutta yhdysvaltain kansalainen Jeremy Lin nousi sosiaalisten medioiden suurimmaksi trendiksi 10.2. pelatun Knicks-Lakers -ottelun jälkeen, missä mies teki uransa korkeimman pistesaaliin ja Knicksin tämän kauden yhden ottelun korkeimman pistemäärän. Ja nyt "Linsanity" vain jatkuu.

Harvardin yliopistossa (joka ei todellakaan ole tunnettu urheilupuolestaan) oppinsa saanut Lin osallistui vuoden 2010 NBA Draftiin,muttei tullut yhdenkään joukkueen varatuksi. Hän ei saanut urheilustipendiä yhteenkään yliopistoon, joten haki lukupuolelle Harvardiin.

Lin pelasi samana kesänä NBA:n kesäliigaa hallitsevan mestarin Dallas Mavericksin riveissä ihan kohtalaisilla tilastoilla, minkä ansiosta Golden State Warriors nappasi miehen harjoitusrinkiinsä. Kaudella 2010-2011 pelejä Warriorsin riveissä ei kuitenkaan juuri herunut (29), vaan suurin osa kaudesta kului NBA:n kehitysliigassa (D-League). Joulukuussa 2011 Lin pelasi muutaman harjoitusottelun Houston Rocketsin kanssa, mutta sopimusta ei syntynyt, sillä Houstonissa oli takamiestontilla jo täyttä. New York Knicks poimi free-agenttina olleen Linin "talteen", mutta Linin rooli oli olla rosterin 12-13. mies, eikä Knicks nähnyt miehellä suurempaa käyttötarvetta. Linin matka jatkui D-Liigaan. Jälleen kerran.

Jeremy Lin ehti pelata yhden ottelun D-Liigassa Erie BayHawksin riveissä tehden 28 pistettä, ottaen 11 levypalloa ja antaen 12 koriin johtanutta syöttöä. Kolme päivää tuon ottelun jälkeen hänet kutsuttiin takaisin New Yorkiin. Siitä se alkoi. Tai oikeastaan ei ihan vielä.

Knicksin supertähdet Amare Stoudemire ja Carmelo Anthony joutuivat yllättäen sivuun kotiottelusta New Jersey Netsiä vastaan. Netsillä oli ennakkoarveluissa erinomaiset saumat yllättää kotijoukkue, mutta ihmepoika Jeremy Lin astui voiton tielle tehden uransa korkeimmat pisteet, 25. Knicks voitti 99-92. Stoudemire ja Anthony olivat edelleen sivussa kun Utah Jazz asettui vastaan 6.4. kun Knicks voitti 11 pisteellä, Linin tehdessä 28 pistettä. Jälleen uusi uran piste-ennätys. Lin johdatti joukkueen voittoon vielä Washingtonissa tehden 23 pistettä. Sitten jysähti todellinen pommi.

"En edes tiedä kuka hän on", olivat Lakersin Kobe Bryantin kommentit Jeremy Linistä ennen Knicks-ottelua. Seuraavan päivän New York Timesin kannessa luki "Nyt varmaan tiedät, Kobe". Lin pussitti ottelussa 38 pistettä ja Knicks alkoi takoa rahaa Jeremy Lin -fanituotteilla. Seuraavassa vierasottelussa Minnesotassa Lin hankkiutui loppusekunneilla vapaaheitto-viivalle ja upotti ratkaisevat vapaaheitot Knicksin kukistaessa T-Wolvesin 98-100.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei suurin osa kotijoukkueen kannattajista olisi ollut viime yönä katsomassa Raptors-Knicks -ottelua Torontossa. Lin iski tupla-tupla -lukemat tilastosarakkeeseensa (27/2/11) ja heitti ottelun voittoheiton kaaren takaa vain 0,5 sekuntia ennen loppua. Suurin osa yleisöstä juhli Linin onnistumista kuin kotijoukkueen voittoa.

Heikon alkukauden pelannut Knicks on nyt kuuden ottelun voittoputkessa - voitte vain arvata kenen ansiosta. Kuten moni muukin, myös minä, uskoo että Jeremy Linin huipputehot laskevat reilusti kun supertähti Carmelo Anthony palaa kentille loukkaantumisen jäljiltä, mutta nautitaan tästä "Linsanitystä" vielä kun voidaan.


Injury update
Jeremy Linin kausi sai ikävän käänteen, kun 31.3. Knicks ilmoitti tähden joutuvan polvileikkaukseen. Tähän
mennessä kauden viimeisen ottelunsa Lin pelasi 24.3. Lin teki keskimäärin 14,8 pistettä, otti 3,1 levypalloa ja jakoi 6,2 syöttöä.