Antti Sarhela levyineen on olennainen osa ottelutapahtumaa jokaisessa Pyrinnön kotiottelussa. Ulkopuolisen silmään Sarhela istua nököttää jonon jatkona toimitsijapöydässä. Hän kuitenkin näppäilee läppärinsä takaa musiikit ja ääniefektit peliin ja tauoille. Illan tullen Sarhelaa nähdään ja kuullaan Mansen yöelämässä dj Nuorena Seppänä. Koripallo on Sarhelalle rakas harrastus ja mukavaa hauskanpitoa keväästä talveen.
Takaisin hyvän harrastuksen pariin
Antti Sarhela aloitti koripallon ala-asteikäisenä Raholan Pyrkivissä ja jatkoi hyvää harrastusta sittemmin Tampereen Pyrinnössä A-poikaikään asti.- Siinä vaiheessa porukka kuitenkin hajosi, kuten tavallisesti käy. A-pojissa pelatakseen täytyy olla jo aika hyvä. Itsekin pelasin vain muutaman SM-sarjan ottelun ja alempaa sarjatasoa. Pidin sen jälkeen useamman vuoden taukoa ja aloitin pari kautta sitten RaPyssä, hän kertoo.
Jalat vetivät takaisin saliin, ja jatkamaan kolmosdivaria pelaavassa kaveriporukassa.
- Kävin muutamissa höntsyissä ja aloin lopulta käymään siellä monta kertaa viikossa. Veli pelaa samassa joukkueessa. Joukkue on kasattu veljen vahan joukkueen ympärille ja nyt se on kerännyt muitakin vanhoja koripalloilijoita Tampereelta.
Koris on Sarhelalle ykköslaji.
- Jotain urheilua pitää harrastaa ja koris on aina ollut se ykköslaji, vaikka on tullut jalkapallosta ja tanssista lähtien muutakin harrastettua, hän kertaa.
Nyt kausi päättyi nilkkavaivoihin, mutta ensi kaudella mies nähdään jälleen kentän puolella.
- Niin kauan kuin pystyn juoksemaan, hyppäämään ja heittämään, aion harrastaa. Jos ei tästä nauttisi, en jaksaisi pelata.
Kesätreenit käynnistyvät jälleen, kunhan vain lumet sulavat alta pois.
- Pelaaminen vaatii aina kymmenen äijää, mutta kun Koulukadun naapurissa asun, on helppoa käydä vähän heittelemässä, Sarhela suunnittelee.
Koulukadun kenttä on kiistatta Tampereen legendaarisin ja myös yksi suosituimpia paikkoja auringonlaskun sävyttämälle höntsäilylle.
- Heti kevään koitettua tulee varmasti taas viihdyttyä sielläkin. Viime kesä oli omalta osaltani vähän hiljainen työkiireiden takia. Toissa kesänä vanhan joukkuekaverin kanssa tuli käytyä kolme neljä kertaa viikossa. Kun saa tyylikkäästi aurinkoa ja hyvän hien päälle, on mukava jatkaa päivää, lajin pariin salissakin palannut Sarhela summaa.
Tuttuja pelaajia kentällä
Nuori mies on tuttu näky Pyynikilläkin. Junnuna moppipojan vastuullista virkaa hoitanut Sarhela viihtyy tätä nykyään pääosin toimitsijapöydän takana soittohommissa.- Pyynikillä olen käynyt niin kauan kuin muistan. Olen nähnyt Damonin ja Darrel Watersin pääsemisen finaaleihin Honkaa vastaan. Pyynikillä on tullut nähtyä monet pelit, tämä muistelee.
Välillä dj astuu ulos roolistaan ja pyytää jotakuta tuuraajaksi, jotta voi itse nautiskella katsomon puolella ottelusta.
- Välillä on tullut pyydettyä joku nuorempi kaveri soittamaan ja samalla on voinut antaa vähän neuvoja tällekin. Pudotuspeleissä saa taas nähdä, miten kestää oman jännityksen kanssa. Jokusen kerran on tehnyt mieli nousta seisomaan ja taputtamaan jollekin suoritukselle, kunnes on muistanut olevansa töissä, Sarhela virnistää.
Kausaria on rei'itetty niin hyvinä kuin huonoinakin vuosina. Pitkään seurannut katsoja tyrmää puheet bandwagonin mukanaan tuomista faneista.
- Jotkut väittävät, että samat naamat eivät ole käyneet ennen menestystä, mutta se on aivan väärä luulo. Uusiakin katsojia on tullut menestyksen myötä, mutta olemme me samat vanhat naamat näkyneet siellä aiemminkin.
Pyrinnössä pelaa kuitenkin paljon Sarhelalle tuttuja pelaajia.
- Koripalloa on mukava seurata oli se sitten mestaruustaistelua tai Pyrinnön kakkosjoukkueen taistelua 1-divisioonassa, kun joukkueissa on paljon tuttuja kavereita. Pieti Poikolan tiedän kovaksi taktikoksi jo omilta B- ja A-junnuvuosilta. Olin loppukesästä soittamassa Joni Harjulan häissä. Kennyn ja Antwinen kanssa käymme aina silloin tällöin yhdessä ulkona, hän kertoo.
Kaikki alkoi limudiskosta
Mutta miten kolmosdivarin koripalloilija on päätynyt esimerkiksi Miamin levyjä soittamaan? Ei liene yllätys, että koriksella on osansa tässäkin tarinassa.- Olin 15-vuotias nuori poika ja tuli käytyä Länsi-Tampereen nuorisotaloilla pyörittyä kavereiden kanssa. Limudiskoissa yksi vanhempi nuorisotyöntekijä kysyi, haluaisinko soitella. Hän oli pitkän linjan dj, soittanut 10 vuotta levyjä, ja alkoi opettaa minua ja kertoi niksejä, Sarhela muistelee.
- Tässäkin koripallo on aika isossa roolissa. Ensimmäinen keikkani baarissa oli Tommi Leinon järjestämissä bileissä. Hänet tunnen veljeni kautta, joka tuntee Tommin koripallopiirien kautta. Koko ajan tuli tehtyä enemään keikkaa ja menin virran mukana.
Sarhelalla on kerrottavanaan mukava, tunnelmallinen tarina, jossa onnekkailla sattumilla on omat paikkansa.
- Olen jälkeenpäin miettinyt sitä, jos en olisi veljen kautta tuntenut bileitä järjestäviä ihmisiä, olisinko ikinä päässyt limudiskoista seuraavalle tasolle. Olisiko kenties ollut erilainen reitti tähän päivään? Hyvä kuitenkin, että kaikki meni niin kuin meni.
Kennyltä toiveita
Pyynikin korismatseissa Sarhela valitsee monipuolista musiikkia soittolistalle, koska kuulijakunnassa on kaiken ikäisiä ihmisiä. Pyrinnön peleissä voi kuulla muun muassa Michael Jacksonia.- Jos esimerkiksi tulee jokin uusi hyvä hitti, soitan sen mielelläni. NBA-otteluita katsellessa saan aika hyviä vinkkejä uusiksi kappaleiksi. Minulla on yksi soittolista, jota aika usein soitan peleissä, dj avaa idea-arkkuaan.
- Musiikki kuuluu peleihin ja luo tunnelmaa, mutta ei sitä pidä ottaa silti liian vakavasti.On mukava olla soittamassa peleissä, kun näkee ottelun läheltä ja kuulee, mitä valmentajat puhuvat. Jos vertaa ottelua ja baarikeikkaa, mietin baarikeikalle biisejä, mutten tee mitään valmiita listoja. Totta kai pitää kuitenkin olla se kappale ja tietää, mihin väliin sen tiputtaa. Liikaa ei pidä kuitenkaan miettiä tai menee juju koko jutusta, tämä vertailee.
Sarhela saa toisinaan myös biisitoiveita.
- Vahvistuksilta ja etenkin juuri Kennylta tulee biisitoiveita. Pyrin niitä toteuttamaankin, koska onhan se mukavaa nähdä Kennyn nyökkäävän päätään ja naureskelevan sen päälle omaan tuttuun tyyliinsä, Sarhela kertoo.
- Minua on kehuttu siitä, että osaan aika hyvin kuunnella, mitä pitää soittaa milloinkin. Aika usein vierasjoukkueenkin jenkkivahvistukset pitävät musiikista. Karhun Clevin Hannah tuli oikein kehumaankin, että on mukava tulla Pyynikille, kun soi hyvä musiikki.
Esimerkiksi vapareiden yhteydessä hallissa kajahtaa usein komea urkusoundi, joka on Sarhelan mukaan päässyt Punakaartin suosikiksi.
- Dj Preal eli Perttu Tuomaala teki ne viime kauden alussa. Niistä tulee ihan hyvää säväytystä, vaikkei ylätasanteella urkuja livenä soitetakaan, Sarhela kertoo.
Antti Sarhela kannustaa muitakin seuroja panostamaan musiikkiin ja päivittämään ottelutapahtuman kulmakiven 2000-luvulle. Pelkkä play-napin painaminen puoliajalla ei riitä.
10 vuotta Nuorta Seppää täyteen
Antti Sarhelalla on kymmenen vuoden kokemus dj:n hommista. Näinä vuosina on tullut nähtyä paljon yöelämää paitsi Tampereella myös Helsingin vapaa-ajanviettoympyröissä. Yleisö on vaihtunut ja musiikkimaku muuttunut, mutta ravintolakulttuuri on säilynyt samanmoisena.- Ihmisten musiikkimaku on muuttunut. Kun aloitin, kuuntelin vain hiphopia ja house-musiikkia. Silloin niin yleisö kuin itsekin pidettiin vain hiphopista. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän musiikkimakuni on laajentunut. Ihmistenkin musiikkimaku on laajentunut ja olen pystynyt sopeutumaan siihen hyvin, hän kertoo.
Kevät tekee tuloaan. Kesällä on jälleen keikkaa tarjolla. Ja keikkaa Sarhela aikoo tehdäkin.
- Kesällä ihmiset istuvat terasseilla ja liikkuvat enemmän. Pidän Tampereen kesästä ja ajattelin vetää tämän kesän ainakin täysillä. Levyjen soittaminen tuntuu hyvältä, hän sanoo.
Sarhela tekee dj:n hommia vain sivutyönä. Ensimmäisen tarjouksen ohjelmatoimistosta ja Helsinkiin muuttamisesta hän sai jo 18-vuotiaana. Keikkailun ja vapaa-ajan kanssa joutuu välillä tekemään valintoja. Viikolla Sarhela saa kuitenkin unirytmin kurottua kiinni. Viikonloppuna jaksaa taas olla seremoniamestarina.
- Olen kuitenkin itse päättänyt, että jos vapaapäiviä on liian vähän, pitää höylätä keikkakalenteria reippaasti. Viikolla ehtii kuitenkin nukkumaan. Tiedän kollegoita, jotka tekevät paljon keikkaa, viidestä kuuteen viikossa, se tuntuu varmasti raskaalta. Kesällä viiden keikan putken jälkeen tuntui takki aika tyhjältä, eikä tehnyt mieli soittaa hetkeen.
Välillä Sarhela on tarvinnut taukoakin. Viimeksi vuonna 2008 hän kertoo pitäneensä puolen vuoden tauon levynpyörityksestä.
Sarhelan työnä on soittaa muiden musiikkia. Samalla hän mainostaa ilmaiseksi monta artistia yhden keikan aikana. Tästä hän joutuu kuitenkin itse maksamaan. Tähän pitäisi Sarhelan mukaan herätä laajemmin.
- Meidän esiintyvien artistien, jotka soitamme toisten artistien musiikkia, ei pitäisi maksaa mitään Gramexja, meidän pitäisi saada kappaleet ilmaiseksi käyttöömme. Jos soitamme ravintolassa tai urheilutapahtumassa jonkin kappaleen, promoamme sitä samalla. Onko parempaa mainosta kuin kappaleen soittaminen baarissa tai tapahtumassa? Meidän täytyy maksaa vuosittaisia Gramex-maksuja siitä, että mainostamme muiden kappaleita ilmaiseksi, sanoo Sarhela, jonka omat luvat ovat kuitenkin kunnossa.
- Artistien pitäisi antaa promootiokappaleita dj:ien soitettavaksi. Levy-yhtiöiden pitäisi tulla tässä vastaan. Kynnys soittaa uusia kappaleita olisi matalampi, jos saisin soittaa uusia kappaleita ilmaiseksi.
Nyt takana on kymmenen vuotta dj:n hommia ja tänä keväänä dj Nuori Seppä viettää ansaittua 10-vuotistaiteilijajuhlaa. Itse kekkerit ovat vasta hahmotelman asteella, mutta tarkoituksena olisi kutsua vuosien varrella tutuksi tulleita tiskijukkia soittamaan yhdessä, tietysti kakun kera juhlistaen.
Asenne on kohdillaan:
- Teen tätä harrastuspohjalta, mutta ammattimaisella asenteella, Sarhela vakuuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti